Tavattomassa rauhassaan kasvot olivat voimakkaammat kuin koskaan, ne olivat nyt melkein pelkkää luuta nahan harvaan rypytetyn pergamentin alla - nelikulmainen leuka, poskipäät, otsa onttoine ohimoineen, hienopiirteinen nenä - lannistumattoman, nyt kuolemalle antautuneen hengen tyyssija. Ylöspäin kääntyneessä sokeudessaan ne ikäänkuin vielä yrittivät tavoittaa tuota henkeä antaakseen sille takaisin sen vallan, jonka se oli juuri laskenut luotaan.

John Galsworthy(1867-1933): Forsytein taru I(1976; The Forsyte Saga / The Man Of Property, 1906). Suomentanut Tyyni Tuulio(1892-1991). Sivu 112.

Hänen hyveensä, jos hänellä niitä oli, olivat kieltämättä >>rääsyihin kääriytyneet>>, ja niin muodoin se sappitautisten filosofien mukaan, joiden mielestä hyvin puetty hyve on liian kallis - oli huomaamattomiin joutumisen vaarassa (ehkä siitä syystä, että se näyttäytyi niin harvoin).

George Eliot(1819-1880): Mylly joen rannalla(1944; The Mill on the Floss, 1860.) Suomentaneet Saimi Järnefelt(1867-1944) ja Helka Varho, sivu 50.

Vain hiljaisuudessa minulle joskus selviää persoonallisuuden olemus ja saavutan vaivoin tietyn tunnon jostakin kiinteästä ja kestävästä; mutta silloin minusta tuntuu kuin elämäni hidastuisi, pysähtyisi ja minä lakkaisin suorastaan olemasta. Sydämeni luo vain myötätunnosta, elän vain toisten kautta, valtakirjalla, tekisi mieleni sanoa, aviossa, enkä tunne koskaan eläväni niin intensiivisesti kuin päästessäni pakoon omalta itseltäni tullakseni keneksi hyvänsä.

Andre Gidé(1869-1951): Vääränrahantekijät. Romaani(1950; Les faux-monnayeurs, 1925). Suomentanut Yrjö Kaijärvi(1896-1971). Sivu 72.

They leaped into violence before an angel could blink, and then called their murder and destruction valorous, and boasted of it and wept while drunk.

Greg Bear(1951-): Queen of Angels(1994, ensimmäinen painos 1990), sivu 24.