Tämä kapea paikka, jonka anastan, on niin mitättömän pieni verrattuna muuhun avaruuteen, jossa minua ei ole ja joka ei mitenkään kuulu minulle, ja se aika, joka minun onnistuu elää, on niin mitättömän lyhyt verrattuna siihen ikuisuuteen, jossa minua ei ole eikä tule olemaan... Kuitenkin tässä atomissa, tässä matemaattisessa pisteessä kiertää veri, aivot työskentelevät, mieli kaipaa jotakin... Mitä se sellainen! Jonninjoutavaa!
Ivan Turgenev(1818-1883): Isät ja lapset(Otsy i deti, 1862). Suomentanut Juhani Konkka(1904-1970). Kolmas painos, Karisto 1983, sivu 165.