Koin parhaillaan mitä hän tarkoitti, uudenlaista itsensä hyväksymistä; ymmärsin että minun täytyi olla tämä sielu ja tämä ruumis kaikkine paheineen ja hyveineen ja ettei minulla ollut muuta tilaisuutta eikä vaihtoehtoa. Se oli tietoisuutta uudenlaisesta mahdollisuudesta, joka poikkesi jyrkästi siihenastisesta, kunnianhimon harhakuvitelmiin perustuvasta käsityksestäni. Elämäni kaaos, itsekkäät teot, väärät ratkaisut, petolliset temput, kaikki nämä osaset saattoivat vielä napsahtaa kohdilleen, niistä saattoi tulla rakenneosia eikä pelkästään kaaoksen aineksia, ja nimenomaan siksi ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa. Se ei toki ollut uuden moraalisen päättäväisyyden heräämisen hetki, ei sinne päinkään. Hyväksymällä sen mitä olemme joudumme ilman muuta aina torjumaan sen mitä meidän pitäisi olla...

John Fowles(1926-2005): Jumalten naamiot(1997; The Magus a revised edition 1966, 1977), sivu 153.

Meidän on elettävä huolimatta siitä kuinka monia taivaita on sortunut.

D. H. Lawrence(1885-1930): John Thomas ja Lady Jane(1974; John Thomas and Lady Jane, 1972), sivu 9.

Emme halunneet uskoa, koska uskon siihen että kulttuurivaltio oli kyennyt kaikkeen tähän, olisi pitänyt kääntää ylösalaisin kaikki mitä olimme koskan pitäneet itsestäänselvänä, edistyksen, taiteiden. tieteiden ja filosofian saavustusten kohottavan voiman...

Anthony Burgess(1917-1993): Peli kahdelle pelaajalle(1971; Tremor of Intent, 1966), sivu 32. Suomentanut Kaarina Jaatinen.

Ja luulen, että hienostunein elämä

on se, jota ei voida elää.

Konstantinos Kavafis(1863-1933):  Runoja(1987). Suomentanut Aapo Junkola(1935-). Sivu 40.

Time has already rendered its verdict, the verdict of the world - except for the Soviet Union, which still holds him in great respect. That Fremont was in fact closely tied to Soviet intrigue in the United States, backed in fact by Soviet interests and his strategy framed by Soviet planners, is in dispute but is nonetheless a fact. The Soviets backed him, the right-wingers backed him, and finally just about everyone, in the absence of any other candidate, backed him. Who else could they vote for?

When you consider that in effect Fremont was running against no one else, that the Democratic Party had been infiltrated by his people, spied on, wiretapped, reduced to shambles, it makes more sense. Fremont had the backing of the US intelligence community, as they liked to call themselves, and ex-agents played an effective role in decimating political opposition. In a one-party system there is always a landslide.

One asks, Why should such disparate groups as the Soviet Union and the US intelligence community back the same man? I am no political theoretician, but Nicholas one time said, 'They both like figureheads who are corrupt. So they can govern from behind. The Soviets and the fuzz, they're all for shadow governments. They always will be, because basically each of them is the man with the gun. The pistol to the head.'

No one had put a pistol to Ferris Fremont's head. He was the pistol itself, pointed at our head. Pointed at the people who had elected him. Behind him stood all the cops in the world, the left-wing cops in Russia, the right-wing cops in the United States.

Philip K. Dick(1928-1982): Radio Free Albemuth(1987; 1. painos 1985), sivu 31.

Kapitalistisen maailman ja kapitalistisen tietoisuuden ristiriitainen ykseys värähtelee elämän jokaisessa atomissa eikä anna minkään levätä eristäytyneenä, mutta ei ratkaise mitään.

Mihail Bahtin(1895-1975): Dostojevskin poetiikan ongelmia(1991; Problemy poetiki Dostojevskogo, 1963). Suomentaneet Paula Niemimen ja Tapani Laine, sivu 39.

Siinä oli kuutisenkymmentä muhkeata valkoista veliinikantista nidettä Aisopoksesta Zenoniin, juuri kylliksi vallasherralle: Enempi olisi tehnyt hänestä mietiskelijän, millä olisi ollut katastrofaaliset seuraukset hänen elintavoilleen tai omaisuudelleen.

Joseph Brodsky(1940-1996): Veden peili(i. p., 1. painos 1994; Watermark, 1992; suomentanut Marja Alopaeus), sivu 48.

The Parisian bourgeois could not suppress indigence, so they took measures to marginalize the indigent...

The great ordinance of John the Good of 1350 certainly took effect in the capital, though the king's authority over the whole kingdom may be questioned. It aimed to reduce wages to the pre-plague level and levy sanctions against patrons and employers who attempted to pay more for work. The ordinance claimed that such interventionist measures, among the first to leave written proof, were justified by the discovery that both men and women were refusing to work if their wages were not augmented, preferring to be idle, frequenting taverns where they gambled and drank. The ordinance denounced the perversion of power that let inferiors and little people thus take command, maintaining that such insubordination was the source of all the sins that royal authority ought to correct most harshly.

Simone Roux(1934-): Paris in the Middle Ages(2009; Paris au Moyen Âge, 2003. Kääntänyt Jo Ann McNamara[1931-2009]), sivut 80.

It is my considered opinion that the sweetest relief from suffering and the best comfort in affliction that this world affords are to be found almost entirely in the study of literature, and so I believe that the splendour of historical writing is to be cherished with the greatest delight and given the pre-eminent and most glorious position.

Henry of Huntingdon(c.1088 - vuoden 1156 jälkeen, ennen vuotta 1165): The History of the English People 1000-1154(2009), sivu 3.

Tavattomassa rauhassaan kasvot olivat voimakkaammat kuin koskaan, ne olivat nyt melkein pelkkää luuta nahan harvaan rypytetyn pergamentin alla - nelikulmainen leuka, poskipäät, otsa onttoine ohimoineen, hienopiirteinen nenä - lannistumattoman, nyt kuolemalle antautuneen hengen tyyssija. Ylöspäin kääntyneessä sokeudessaan ne ikäänkuin vielä yrittivät tavoittaa tuota henkeä antaakseen sille takaisin sen vallan, jonka se oli juuri laskenut luotaan.

John Galsworthy(1867-1933): Forsytein taru I(1976; The Forsyte Saga / The Man Of Property, 1906). Suomentanut Tyyni Tuulio(1892-1991). Sivu 112.

Hänen hyveensä, jos hänellä niitä oli, olivat kieltämättä >>rääsyihin kääriytyneet>>, ja niin muodoin se sappitautisten filosofien mukaan, joiden mielestä hyvin puetty hyve on liian kallis - oli huomaamattomiin joutumisen vaarassa (ehkä siitä syystä, että se näyttäytyi niin harvoin).

George Eliot(1819-1880): Mylly joen rannalla(1944; The Mill on the Floss, 1860.) Suomentaneet Saimi Järnefelt(1867-1944) ja Helka Varho, sivu 50.

Vain hiljaisuudessa minulle joskus selviää persoonallisuuden olemus ja saavutan vaivoin tietyn tunnon jostakin kiinteästä ja kestävästä; mutta silloin minusta tuntuu kuin elämäni hidastuisi, pysähtyisi ja minä lakkaisin suorastaan olemasta. Sydämeni luo vain myötätunnosta, elän vain toisten kautta, valtakirjalla, tekisi mieleni sanoa, aviossa, enkä tunne koskaan eläväni niin intensiivisesti kuin päästessäni pakoon omalta itseltäni tullakseni keneksi hyvänsä.

Andre Gidé(1869-1951): Vääränrahantekijät. Romaani(1950; Les faux-monnayeurs, 1925). Suomentanut Yrjö Kaijärvi(1896-1971). Sivu 72.

They leaped into violence before an angel could blink, and then called their murder and destruction valorous, and boasted of it and wept while drunk.

Greg Bear(1951-): Queen of Angels(1994, ensimmäinen painos 1990), sivu 24.

Everybody was shoe-horned in, somewhere - right down to the Australian Prime Minister, portrayed as a pubic louse, struggling (and failing) to fit its tiny jaws around the mighty presidential cock.

Greg Egan(1961-): Chaff(1993), in Luminous(1998), page 4.

In 353, in response to threats from Huan Wen, another army was sent out under the celebrated hermit and conversationalist Yin Hao, but this expedition was betrayed by its Qiang allies. Ten thousand men were slain when Yin Hao fled in panic. At Huan Wen's insistence, Yin Hao was dismissed from office and spent the rest of his life in retirement studying Buddhist scriptures.

Mark Edward Lewis(1954-): China Between Empires: The Northern and Southern Dynasties(2009), page 65.

Oi Kristus, kärsinyt oot aivan turhaan:

käy laumat nimissäsi sotaan, murhaan

ja kansat riippuu yhä ristillään.

Eeva-Liisa Mannerin(1921-1995) "tulkinta" Hermann Hessen(1877-1962) runosta Jeesus ja köyhät(Jesus und die Armen) alunperin kokoelmassa Mustaa ja punaista. Runoja(1944); tässä kokoelmasta Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot(2008), sivu 62.

Käytännössä tämä lainaus on Mannerin oma, kuten käy ilmi verrattaessa sitä Hessen alkuperäiseen runoon, joka on nähtävissä tässä osoitteessa: http://www.tacheles-regional.de/index.php?id=816

"Among [costermongers] the chorus of 'Britons shall never be slaves', is often rendered as 'Britons shall always be slaves.´"

Henry Mayhew(1812-1887): London Labour & The London Poor(2008; orig. 1851, 1862), page 18.

Me etsimme joka hetki yhtä tai useampaa syyllistä, jotta kaikki olisi edes hetken siedettävää, ja päädymme etsinnässä aina, jos olemme rehellisiä, itseemme.

Thomas Bernhard(1931-1989): Kyllä(2013; JA, 1978), sivu 54.

Hän oli mies, jolta ei voinut odottaa mitään kovin jaloa tekoa, mutta hän oli myös mies, joka ei tekisi yhtään häpeällistä tekoa.

Anthony Trollope(1815-1882): Epävarmoja tunteita. Palliser-taru(Can You Forgive Her? 1865), sivu 54.

Jos todellakin on olemassa joku jumala, jonka eteen minun on astuttava kuolemani jälkeen ja jolle minun on tehtävä tiliä ajatuksistani, sanoistani ja teoistani, niin minä olen jo nyt halukas tietämään, miten hän aikoo puolustautua minun edessäni.

Christoph Hein(1944-): Tien loppu(1987; Horns Ende, 1985), sovu 51.