'...He saw through their lies and promises, but he also knew that they spoke to something nasty and squalid in the human spirit. Something in all of us, We want to hate those who are not like us. All we need is an excuse, a whisper in the ear.'

   'Not all of us,' Floyd said.

 'That's what a lot of good people said in the thirties,' Marguerite replied. 'That the message of hatred would only be heeded by the ignorant and those who were already filled with bile. But it wasn't like that. It took strength of mind not to let yourself be poisoned by those lies, and not everyone had that strength. Even fewer people had the courage to do something about it; to actually stand up to the hatemongers.'

   'Was your husband one of those brave people?' Floyd asked.

   'No,' she said. 'He wasn't. He was one of the millions who said and did nothing, and that's how he went to his grave.'

Alastair Reynolds(1966-): Century Rain(2004), 108-109.

Experiments suggest that as the night wears on our dreams engage increasingly earlier material from our past, reaching back to childhood and infancy. At the same time the primary process and emotional content of the dream also increase. We are much more likely to dream of the passions of the cradle just before awakening than just after falling asleep. This looks very much as if the integration of the day's experience into our memory, the forging of new neural links, is either an easier or a more urgent task. As the night wears on and this function is completed, the more affecting dreams, the more bizarre material, the fears and lusts and other powerful emotions of the dream material emerge. Late at night, when it is very still and the obligatory daily dreams have been dreamt, the gazelles and the dragons begin to stir.

Carl Sagan(1934-1996): The Dragons of Eden(1977), 154-155.

Kaikella minkä he tekevät on tietenkin hienot perustelunsa. Mutta kun käy selväksi, että vain pienen pieni sirpale ihmiskunnasta voidaan pelastaa, tullaan todistamaan, että niiden onnellisten on oltava yhteiskunnalle tärkeimpiä yksilöitä. Ja kun asia sitten käytännössä puidaan loppuun, huomataan, että jäljelle ovatkin jääneet vain poliitikot, sotaherrat, kuninkaat, arkkipiispat ja muut vastaavat henkilöt. Ketkä nyt voisivat olla heitä tärkeämpiä?

Fred Hoyle(1915-2001): Musta pilvi(1985, 1. painos 1961; The Black Cloud, 1957). Suomentanut Mirja Tolsa(1932-2000). Sivu 81.

Toisaalta tuntui miltei lohduttavalta ajatella noita monia ihmisiä, jotka olivat eläneet ja kuolleet tiheikössä. Silloin tunsi oman vähäpätöisyytensä ja ajallisuutensa, ymmärsi, kuinka merkityksettömiä myös onnettomuudet olivat. Ukot ja akat olivat haukkuneet toisiaan silmittömästi ja ajatelleet, että elämä oli päin helkkaria, mutta haavat suhisivat yhä sadan vuoden takaista suhinaansa.

Jan Fridegärd(1897-1968): Tässä käteni(1945; Här är min hand, 1942). Suomentanut Niilo Lavio (salanimi, oikeasti Unto Varjonen, 1916-1954). Sivu 8.

Ben-Zouf, joka noudatti kuria aina ja kaikissa tilanteissa, ehdotti heti, että siirtomaa asetettaisiin poliisivalvontaan, ilmansuunnat vangittaisiin ja aurinko ammuttaisiin tottelemattomuudesta.

Jules Verne(1828-1905): Hector Servadacin avaruusmatka. Seikkailuromaani(1960; Hector Servadac, voyages et aventures à reavers le monde solaire, 1877). Suomentanut Pentti J. Huhtala(1926-), sivu 20.

Mutta tässä ilmiössä näytti olevan ihmeellisintä se, että ruotsalaiset ja norjalaiset olivat jostakin asiasta yksimielisiä.

Jules Verne(1828-1905): Ilmojen valloittaja(1979; Robur le Conquérant, 1886). Sivu 13.

Me elämme täysin määrin, ikään kuin olisi yltäkyllin tätä omituista ainetta nimeltä elämä, ikään kuin se ei voisi koskaan loppua.

Christa Wolf(1929-2011): Jaettu taivas(1965; Der Geteilte Himmel, 1963). Suomentanut Marja Tikka. Sivu 8.

Evolution was a random walk across a minefield, not a preordained trajectory, onwards and upwards towards 'perfection'.

Greg Egan(1961-): Permutation City(1995; 1. painos 1994), sivu 58.

...ensimmäinen luolaihminen iskiessään kipinän piikivestään sytytti tulen, joka tuli edelleen johtamaan sähkövaloon, seleenikennoihin ja kaukonäkemiseen...

Näin ihminen kompuroi eteenpäin pitkin pyörivän pallon pintaa keksien satuolentoja, selittäen väärin todellisia ihmeitä, pohtien äärettömyyttä ja kiihottaen omaa heikkouttaan voittamattomia voimia vastaan, ja askele askeleelta hän tuli lähemmäksi päämääräänsä, lopullista tietämistä.

Mutta sitä hän ei koskaan ole saavuttanut eikä koskaan tule saavuttamaan, sillä maailmankaikkeuden ihmeillä ei ole loppua.

William Beebe(1877-1962): Valtamerten syvyyksissä: Syvänmeren tutkijan elämyksiä(1940; Half Mile Down, 1935) Suomentanut Kyllikki Kovero(1908-1994). Sivut 17-19.

Jotta pommiattentaatti nykyään lainkaan vaikuttaisi yleiseen mielipiteeseen, sen tarkoitusperän täytyisi olla koston ja terrorin tuolla puolen. Sen täytyisi olla pelkkää tuhoamista. Sitä sen täytyy olla ja vain sitä, niin ettei jää vähintäkään aihetta epäillä muita tarkoitusperiä.

Joseph Conrad(1857-1924): Anarkistit(1961; The Secret Agent, 1907), sivu 33.