Kaikella minkä he tekevät on tietenkin hienot perustelunsa. Mutta kun käy selväksi, että vain pienen pieni sirpale ihmiskunnasta voidaan pelastaa, tullaan todistamaan, että niiden onnellisten on oltava yhteiskunnalle tärkeimpiä yksilöitä. Ja kun asia sitten käytännössä puidaan loppuun, huomataan, että jäljelle ovatkin jääneet vain poliitikot, sotaherrat, kuninkaat, arkkipiispat ja muut vastaavat henkilöt. Ketkä nyt voisivat olla heitä tärkeämpiä?

Fred Hoyle(1915-2001): Musta pilvi(1985, 1. painos 1961; The Black Cloud, 1957). Suomentanut Mirja Tolsa(1932-2000). Sivu 81.

Toisaalta tuntui miltei lohduttavalta ajatella noita monia ihmisiä, jotka olivat eläneet ja kuolleet tiheikössä. Silloin tunsi oman vähäpätöisyytensä ja ajallisuutensa, ymmärsi, kuinka merkityksettömiä myös onnettomuudet olivat. Ukot ja akat olivat haukkuneet toisiaan silmittömästi ja ajatelleet, että elämä oli päin helkkaria, mutta haavat suhisivat yhä sadan vuoden takaista suhinaansa.

Jan Fridegärd(1897-1968): Tässä käteni(1945; Här är min hand, 1942). Suomentanut Niilo Lavio (salanimi, oikeasti Unto Varjonen, 1916-1954). Sivu 8.

Ben-Zouf, joka noudatti kuria aina ja kaikissa tilanteissa, ehdotti heti, että siirtomaa asetettaisiin poliisivalvontaan, ilmansuunnat vangittaisiin ja aurinko ammuttaisiin tottelemattomuudesta.

Jules Verne(1828-1905): Hector Servadacin avaruusmatka. Seikkailuromaani(1960; Hector Servadac, voyages et aventures à reavers le monde solaire, 1877). Suomentanut Pentti J. Huhtala(1926-), sivu 20.

Mutta tässä ilmiössä näytti olevan ihmeellisintä se, että ruotsalaiset ja norjalaiset olivat jostakin asiasta yksimielisiä.

Jules Verne(1828-1905): Ilmojen valloittaja(1979; Robur le Conquérant, 1886). Sivu 13.

Me elämme täysin määrin, ikään kuin olisi yltäkyllin tätä omituista ainetta nimeltä elämä, ikään kuin se ei voisi koskaan loppua.

Christa Wolf(1929-2011): Jaettu taivas(1965; Der Geteilte Himmel, 1963). Suomentanut Marja Tikka. Sivu 8.

Evolution was a random walk across a minefield, not a preordained trajectory, onwards and upwards towards 'perfection'.

Greg Egan(1961-): Permutation City(1995; 1. painos 1994), sivu 58.

...ensimmäinen luolaihminen iskiessään kipinän piikivestään sytytti tulen, joka tuli edelleen johtamaan sähkövaloon, seleenikennoihin ja kaukonäkemiseen...

Näin ihminen kompuroi eteenpäin pitkin pyörivän pallon pintaa keksien satuolentoja, selittäen väärin todellisia ihmeitä, pohtien äärettömyyttä ja kiihottaen omaa heikkouttaan voittamattomia voimia vastaan, ja askele askeleelta hän tuli lähemmäksi päämääräänsä, lopullista tietämistä.

Mutta sitä hän ei koskaan ole saavuttanut eikä koskaan tule saavuttamaan, sillä maailmankaikkeuden ihmeillä ei ole loppua.

William Beebe(1877-1962): Valtamerten syvyyksissä: Syvänmeren tutkijan elämyksiä(1940; Half Mile Down, 1935) Suomentanut Kyllikki Kovero(1908-1994). Sivut 17-19.